60-luvun alussa veljeni sai kitaran ja klarinetin.
Kitara oli punainen ja kiiltävä, oikea sähkökitara.
Vahvistimena toimi vanha radio.
Veli soitti Beatlesia ja oli ihan George Harrisonin näköinen.
Minäkin pääsin kitaran kanssa kuvaan,
niinkuin melkein kaikki muutkin kylän lapset.
Joululaulut sujuivat itsetehdyllä kaksitoistakielisellä ihan mukavasti.
Tänä päivänä molemmat kitarat ovat vinttikomeron nurkassa paksun pölykerroksen peitossa, kaula ja kielet poikki, matkalukkujen seassa.
Mitähän niistä keksisi?
Tässä velipojan uusin kitara ja hienosti soi Beatles edelleen.
Kivat kuvat ja kertomus.
VastaaPoistaOi ihanaa historiaa...upeat kitarat ja kertomasi vie menneeseen! Älä vaan hukkaa noita kitaran osia..niistä vois tehä vaikka mitä, tollasenakin ne ovat pala ihanaa historiaanne.. <3
VastaaPoistaOi ihanaa historiaa...upeat kitarat ja kertomasi vie menneeseen! Älä vaan hukkaa noita kitaran osia..niistä vois tehä vaikka mitä, tollasenakin ne ovat pala ihanaa historiaanne.. <3
VastaaPoistaVoi surku, kun katselin noita yksinäisiä kitaroita tuolla pölyn alla, auts. Saisikohan niitä korjattua? Tai sitten uusiokäyttöön, jos vaan keksisi mitä.
VastaaPoista