perjantai 9. lokakuuta 2015

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Vihreää ja punaista

Värikollaasit 5 - lehtivihreä ja verenpuna

Tällä hetkellä tämä kaunotar paastoaa ja lepäilee ledettömänä kellarissa. Toivottavasti se  herää myöhemmin ja alkaa puskea uutta vihreää nuppua ja punaisia kukkia. 



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Menorcan kaduilla ja poluilla

Poltettua umbraa ja keltaokraa löytyi Menorcalta,

 Ciutadellan kapeilta kujilta ja

ja maaseudun karuilta ja kivikkoisilta poluilta.


 



Kaksi viikkoa kävelimme ja pyöräilimme pitkin tämän kauniin ja karun saaren vanhoja  hevospolkuja ja  kapeita, kiviaitojen reunustamia teitä, välillä hyppäsimme turkoosiin mereen.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kitara soi.....



 60-luvun alussa veljeni sai kitaran ja klarinetin. 
Kitara oli punainen ja kiiltävä, oikea sähkökitara. 
Vahvistimena toimi vanha radio.
Veli soitti Beatlesia ja oli ihan George Harrisonin näköinen.


Minäkin pääsin kitaran kanssa kuvaan, 
niinkuin melkein kaikki  muutkin kylän lapset.


Joululaulut sujuivat itsetehdyllä kaksitoistakielisellä ihan mukavasti.



Tänä päivänä molemmat kitarat ovat vinttikomeron nurkassa paksun pölykerroksen peitossa,  kaula ja kielet poikki, matkalukkujen seassa.  
Mitähän niistä keksisi?


Tässä velipojan uusin kitara ja hienosti soi Beatles edelleen.



perjantai 25. syyskuuta 2015

Rusettipäitä

 
Antoine Watteau: M. Paterin muotokuva 1716
 
Rusetti on ehkä kaikkien aikojen tunnetuin ja  käytetyin hiuskoriste!  Ensimmäiset merkit rusettien käytöstä löytyvät jo 1700-luvulta ja silloin niitä käyttivät sekä naiset, miehet että lapset. Tuolloin naisten rusetit olivat pienempiä ja hillitympiä kuin miesten, joilla oli usein puuteroitu peruukki ja iso rusetti niskassa.
 
Jean-Baptiste-Simeon Chardin: Lapsi ja hyrrä n.1735
 
Alexis-Simon Belle (1674-1734) : Neiti Catherine-Eleonore de Bethisy ja hänen veljensä Eugène
( Eugènella on kyllä komeammat hiuskoristeet kuin sisarellaan )
 
1700-luvun lopulla peruukit eivät enää olleet yhtä muodikkaita, ja miehet vain sitoivat puolipitkät hiuksensa nauhalla taakse.  Naiset käyttivät edelleen rusetteja, kukkia, helmiä, jopa täytettyjä lintuja ja erilaisia pienoismalleja hiuskoristeinaan,  kunnes 1800-luvulla, Viktoriaanisena aikana rusettien käyttö vähän hiipui sekä miehillä että naisilla, niiden tilalle tulivat koristeelliset hatut.
 
 

1900-luvulla rusetit palasivat takaisin muotiin ja ne olivat suurempia, koristeellisempia ja värikkäämpiä. Sittemmin rusetit eivät ole menneet pois muodista. Koko, paikka ja tyylit ovat muuttuneet, mutta rusetti on ikuinen !
 
Kuvassa Amerikan tytöt sunnuntaiasussaan ja ruseteissaan

 

 
Toista tyttöä näyttää selvästi harmittavan ystävän jättisuuri rusetti.
 
 
 
1950-luku ja minä kaksivuotiaana rusettipäänä
 
 
 
1960-luku ja pikkusisko yksivuotiaana
 
 
1980-luku ja tytär kuusivuotiaana
 
 
 
50-luvun synttärikortti



torstai 24. syyskuuta 2015

Kirjahyllyn siivousta....

Ensimmäisenä siivouksen kohteeksi pääsi...
 
BARBRA RING
METSÄHIIRI
Toinen painos
 
ESTERI PAALASEN
korjattu suomennos
 
WSOY
1954
 Kansikuva: Leena Puranen
 
Takakannesta sain selville, että kirja kertoo kahdesta tytöstä, äidittömästä Metsähiirestä ja hyvin kasvatetusta kaupunkilaistytöstä, Kotihiirestä sekä tyttöjen isoisästä, mutta kuka on kansikuvan pieni poika..... siitä ja kirjailijasta piti ottaa selvää.
 
Barbara Ring ( 1870-1955 ) oli norjalainen kirjailija ja kriitikko, joka kirjoitti sekä lapsille että aikuisille. Hänen kirjoissaan yhteiskunta on jakautunut selvästi eri luokkiin, yläluokkaan, virkamiehiin ja palvelijoihin.  Hänen ensimmäinen tyttökirjansa Peppelin päiväkirja ( 1904 ) teki hänet tunnetuksi. Lastenkirjoista tunnetuimpia ovat kuitenkin  Peik (1909 ) ja Metsähiiri ( 1907-1908 ).  Molemmissa kirjoissa lapset kuuluvat ylempään sosiaaliluokkaan, mutta heillä on paljon kontakteja myös "tavalliseen" kansaan. Puheillaan ja käyttäytymisellään he rikkovat normeja ja rajoja. Sekä Peik ja "poikatyttö" Petra ( Metsähiiri ) osoittavat paljon lämpöä ja huolenpitoa toisia lapsia kohtaan ja aikuiset ihastuvat nopeasti näihin  iloisiin luonnonlapsiin.
 
Kansikuvan pieni poika on Metsähiiren pikkuveli, Finn.
Finn on hyvä sotaleikeissä, sillä hän pakenee aina.
Aika tutunomaista 50-lukua, kilttejä ja topakoita lapsia, aikuiset kaikki kilttejä ja ymmärtäväisiä - ihan herttaista.
 
bookcrossing, askartelu vai kirppis????

perjantai 18. syyskuuta 2015

Viru hotelli 23. krs

Postikortti Viru-hotellista vuodelta 1973. 
Tuolla ylimmässä kerroksessa KGB:n valvova silmä tarkkaili hotellin vieraita ja henkilökuntaa. 


The watchful eye of the KGB was a part of the Viru hotel’s everyday life and kept the very last floor, the 23rd, of the hotel closed for the public. 




 KGB:n huoneissa kaikki hurjat kertomukset salakuuntelusta ja ihmisten varjostamisesta tulevat eläviksi ja todeksi. Erilaisia kuuntelulaitteita oli noin 60 huoneessa. Tekniikan kehittyessä 80-luvulla kuuntelua laajennettiin mm. hotellin ravintolaan ja yökerhoon.



 Paksupohjaisten leipäasettien  pohjassa oli radiolähetin, ja ravintolapöydässä käytyjä keskusteluja voitiin kuunnella kätevästi. Punainen kukkaro oli tarkoitettu henkilökunnalle syötiksi. Jos aukaisi sen, sai kasvoilleen punaista väriä. Väri kesti viikon, vaikka kuinka olisi naamansa jynssännyt. Putki on pätkä jonkin huonekalun jalasta ja mikrofoni oli tietysti sisällä.



Elokuussa 1991 Viro itsenäistyi ja KGB poistui nopeasti yhdessä päivässä Viru-hotellista, sinne jäi kuitenkin paljon todisteita tapahtuneista.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Ajan rattailla vaunutellen

"Lastenvaunut (myös lastenrattaat) ovat pyörillä liikuteltava, usein kuomun suojaamat rattaat, jotka on tarkoitettu alle 6-vuotiaiden lasten liikuttamiseen paikasta toiseen. Lastenvaunuja on erilaisia, eri muotoisia, näköisiä ja kokoisia."

 Näin vaunuteltiin
20-luvulla


 30-luvulla



 50-luvulla




70-luvulla
 Postinhakumatkalla esikoisen kanssa.
Lastenvaunuja työntävä mies oli harvinaista vielä 1960-luvulla.

 Vaunujen alaosassa pyörien tasolla oli kätevä ostoskori kauppareissuja varten ja myöhemmin vaunujen runkoon sai liittää erillisen ratasosan. Vaunukorit erosivat 50- ja 60-lukujen pyöreistä malleista, nyt suosittiin kulmikkaita koreja ja sametti oli suosittu päällinen.
Muistaakseni pyörät irtosivat usein.

2000-luvulla kilpavarustelua ja kierrätystä
 
Lastenlapset saivat pötkötellä mummolassa kirppisvaunuissa.
Hyvin kelpasivat.