keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Rakas Joulupukki

Minä toivon joululahjaksi autoa ja pekkapuupäätä, pistoolia ja hauskaa aku ankka lehtä ja hiihtosukkia. Maapallokarttaa ja värikynät, suksiin siteet ja piikkarit ja pallo. Sellainen pallo, kun luistelee niin mailalla lyödään ja muita pikku esineitä.
Hyvästi rakas joulupukki.

Minä olen ollut kiltti, mutta en minä aina ole ollut kiltti. Tule sieltä Täti- Senjan kautta.

Näkemiin  rakas joulupukki.
Näin  toivoi veljeni joskus 1950-luvulla, minä piirsin.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Lasi

Mursi, Albania.
Pisiverhot särkyneiden lasien takana.
Särkyivätkö haaveetkin?

lisää laseja täällä

torstai 24. marraskuuta 2011

Lokauskämpillä - At Logging camp

Lauri-setä ja Senja Knaptonin tai Deep Riverin metsätyömaalla.

Valokuvaajat kiertelivät usein metsätyömailla kuvaten työkoneita, metsureita ja jättiläispuita, samalla kaikki ihmiset halusivat ikuistaa itsensä, miehet, naiset ja lapset. Kotomaahan lähetettiin kyllä ne edustavimmat kuvat, studioissa teetetyt.

Kaikki rakennukset näillä työmailla rakennettiin rautatien viereen. Radan varressa oli pitkä rivi erilaisia asumuksia. Suurin rakennus oli ruokala, jonka pitkien pöytien ääressä miehet saivat ateriansa. Senja oli yksi kokeista.

Ainakin perheelliset asuivat taloissa, yksinäisille miehille oli rakennettu parakkimaisia poortitaloja.  Ehkä tässä kuvassa on Laurin ja Senjan asuinrakennus. 

Kun metsä oli hakattu paljaaksi, koko työmaa rakennuksineen lastattiin junien lavoille ja siirrettiin  uuteen hakkuupaikkaan. Kovin pysyviksi ei taloja rakennettu.


Knapton oli aikoinaan yksi suurimmista alueen keskuksista. Asukkaita oli yli 300, ja suuri sahalaitos tarjosi töitä. Satamasta isot laivat kulkivat edestakaisin vieden puutavaraa Columbia jokea pitkin. 1941 saha paloi ja koko kaupunki evakuoitiin ja talot jäivät tyhjilleen. Knapton nykyään on olemassa vain entisten asukkaiden muistoissa.
 
Deep River oli  1900-luvun alussa vilkas kaupunki. Siellä oli useita kauppoja, ravintola, poortitalo, hotelli, parturi, ensiapuklinikka, kenkäkauppa ja elokuvateatteri, jossa esitettiin elokuvia joka lauantai. Lokarit pääsivät helposti läheisistä lokauskämpistä tuhlaamaan taalojaa. Nykyään liiketoiminta on kutistunut, alueella asuu etupäässä maanviljelijöitä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

The Niemi Family from Naselle


Kesäkuussa kirjoitin tarinan tästä perheestä.  Lasten nimiksi päätin antaa Liina, Iida, Aatu, Albertti ja Eemeli. Vanhemmat ristin  Anttoniksi ja Almaksi. Ihan nappiin eivät nimivalintani osuneet, se selvisi tänään. Sain nimittäin  postista tilaamani kirjan :  Images of America, Naselle-Grays River Valley, sieltä löysin valokuvan, jossa oli  Naselle Grade Shcoolin oppilaat vuonna 1910.  Siinähän he olivat Liina, Iida, Aatu, Albertti ja Eemeli.


Heidän sukunimensä on Niemi.  Edessä seisova tyttö onkin Esther ja vieressä on Arthur, takana ovat Alma, Bill ( William ) ja Charles.  Estherillä on kirjan koulukuvassa sama mekko kuin tässä, helma vain yltää jo polvien yläpuolelle.

Vanhempien nimet löysin Ancestrystä:  isä oli Viktor, ja  äiti oli Aliina os. Kentala.  Heillä oli maitotila Nasellessa, siinä veikkaukseni meni aika lähelle. Kirjan mukaan perheen äiti, Aliina osallistui aktiivisesti Naselle Finnish Sewing Circlen toimintaa.  Sewing Circle toimi vuosina 1906-1977 avustuskohteena olivat mm. sairaalat ja Punainen Risti.


Isä Viktor oli syntynyt v.1869  äiti Aliina v. 1872 Kaustisella. Lapset syntyivät Nasellessa  Charles 1894, William 1895, Alma 1897, Esther 1899, Arthur 1902  ja Sylvia v.1909. Sylviaa ei näy missään kuvissa, ilmeisesti hän kuoli ihan pienenä.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Salapoliisityö jatkuu....


Tätä kuvaa olen tutkinut suurennuslasin kanssa. Mitään nimiä ei valokuvassa ole, vain valokuvaamon nimi ja paikkakunta: C.D. (?) Holmes, Maynard, Massachusett. Kuva lienee otettu joskus 1900-luvun alussa.

Asettelen Amerikan sukulaisten valokuvia vierekkäin. Vertailen lasten kuvaa valokuviin, joiden henkilöt olen tunnistanut. Tutkin lasten piirteitä ja  ilmeitä. Huomaan, että tytön silmät karsastavat lievästi ja keskimmäisen pojan suu on selvästi tutun näköinen.  Jos poika seisoisi, olisiko hän lähes yhtä pitkä kuin siskonsa. Minkä ikäisiä lapset ovat?  Onko isosisko noin 7-vuotias ja pikkuveljet 6- ja 3-vuotiaita?

Heidän täytyy olla Ida-tädin lapsia, Ida Maria, Lauri Jaakko ja Juho Albert. Ihan selvästi...
Odottelen varmistusta Amerikasta. Siihen asti uskon vakaasti, että nämä lapset tässä kuvassa ovat isäni serkkuja, isoisäni vanhimman siskon lapsia.


Lauri Jaakko ja Ida Maria
Juho Albert

Edit: 29.11. Sain eilen sähköpostia Maynardista ja olin oikeassa! Lapset ovat isäni serkkuja, Ida Maria, Lauri Jaakko ja Juho Albert. Niin, että hyvä minä!

Joulukalentereita

Arkkikaupan marraskuun haastena on itse tehty lahja ja kortti. Lahja voi olla ihan mitä materiaalia ja tekniikkaa tahansa, joulu-, synttäri-, nimppari-,  ym-lahja, kaikki käy :). Minun lahjani kuuluu ehkä sarjaan ym.- lahja. Pääsiäiseksi askartelin lastenlapsille pieniä koteloita pääsiäiskarkkeja varten. Käytin samaa tekniikkaa ja valmistin joulukalentereita vanhoista joulukorteista. Aika monta joulukorttia näihin kalentereihin tarvittiin, mutta kiitos äidilleni, hän on säästänyt kaikki joulukortit yli 50 vuoden ajalta!  Sain kierrätettyä näihin kalentereihin noin 300 korttia. Kaikkein vanhimmat kortit säilytin ja jokaiselta vuodelta muutaman esimerkin. Niitä jäi vieläkin jäljelle.....



Punaisella langalla reunustetut menevät veljeksille 7 v. ja 4 v.

Kultareunaiset menevät neiti 5 v:lle.
Ylimääräinen kalenteri omaan ikkunaan.

Kortin askartelin vähän samalla periaatteella - vanhoista korteista uusi.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Päättelypäivä


 
Vielä yksi revontulihuivi. Lankana oli Novitan Polku.
 
Nämäkin alkavat jo riittää. Näitä on vaan niin hauska ja joutuisa kutoa, ovat varsinaisia televisiotöitä, paksusta langasta ja suurilla puikoilla.  Vasemman ja oikean puoleinen ovat jämälangoista. Keskimmäinen Noron Silk Gardenia.

ruskaa jämälangoissa


  
 
DROPS Alpaca 50g
100% alpakka
kerä n. 167-180m
puikot 2½-3½

Neiti 5-v.lle aloitin joskus keväällä pitsi- ja nyppyvillatakin kutomisen. Sain sen melkein kokonaan valmiiksi,  kaulus ja nappikaitaleet vain puuttuivat. Siitä mitään villatakkia tullut, tai olisi tullut, mutta ihan liian pieni. Purkasin koko jutun ja kudoin uudestaan ilman nyppyjä.

Alpaca ei oikein tykännyt purkamisesta. Lanka oli purkamisen jälkeen ohentunut ja tosi kiharaista niiden nyppyjen takia, mutta kastelemisen jälkeen siitä tuli kuitenkin siedettävää. Kevään jälkeen pikkuneidistä on tullut hevostyttö, joten aloitan jotain reilumpaa, ei pitsiä tällä kertaa. Tämä valkoinen olkoon kylätakki.

 
harmaan päivän piristys - kirjava villapaita

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

sinä olet ihminen muistatko...

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko

perjantai 18. marraskuuta 2011

Vuodet eivät ole enää edes pikkuserkkuja

24.11.2007

2.11. 2008

7.11. 2009

23.10.2010


17.11. 2011  malva kukkii sinnikkäästi.

torstai 17. marraskuuta 2011

vihreä -ruskea -valkoinen

Tällä viikolla P*skarrellaan värikoodilla vihreä+ruskea+valkoinen. Skräppäsin, Tuomaksen tarinan kirjoitin tänne.

Tuomas Urho - Washington, USA

Isosetäni Tuomas Urho s. 8.2.1885

 5.5. 1905 Tuomas Urho nousi Liverpoolissa Cedric laivaan, päämääränään  New York. Atlantin ylitys kesti yhdeksän päivää. Perille New Yorkiin Tuomas pääsi 14.5. 1905. Ellis Islandin tietojen mukaan hänellä oli mukanaan 20 dollaria ja hän oli menossa Mikko-veljensä luo Maynardiin  Massachusettsiin. Samalla laivalla Amerikkaan saapuivat Kestin Jaakko ja Maria Jurvasta.
14.5.1905 Tuomas came to New York.  According to Ellis Island's records he had $ 20 and he was going to his brother Mikko at Maynard, Massachusetts.
Jossain vaiheessa hän kävi Everettissä valokuvauttamassa itsensä, ylpeänä, komeana ja kultakello taskussaan. Lähetti kuvan kotiin isälleen ja äidilleen, Jaakolle ja Leena-Kreetalle.
At some point, he went to Everett to take a photo of  himself, he looks proud and handsome and he has a golden watch in his pocket. 

Seuraava ilmoitus Jaakolle ja Leena-Kreetalle oli tietoTuomas Urhon kuolemasta.  Hän kuoli yksinäisenä 10.7. 1916 jossain Hamiltonin lähellä Washingtonissa. 13.7. Hänet haudattiin Sedro Woolleyn hautausmaalle.
He died alone 10.7. 1916 somewhere near Hamilton Washington. 13.7. He was buried in Sedro Woolley cemetery.
Tiedot Tomaksen elämästä loppuivat tähän. Kuvan taakse on kirjoitettu: kuoli viinaan Amerikassa.
Ajattelen Tuomasta kun kuuntelen tätä.



Tuomas  täälläkin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tunnustuksia


Kiitos Vilukissille tunnustuksista. Ensimmäiseen oli helppo vastata. Mielipiteeni saattaa ensi viikolla olla ihan erilainen, mutta tällä hetkellä näin.

1) Väri: vihreä ja oranssi
2) Ruoka: kreikkalainen salatti ja suuri feta-juuston pala
3) Paikka, jossa haluaisin käydä: Niitä on aika monta, mutta jos pitää valita vain yksi, niin USA:n itärannikko.
Toisessa tunnustuksessa pitää kertoa itsetään 8 sattumanvaraista asiaa ja laittaa tunnustus eteenpäin 8 blogille. 8 tunnustusta löytyy, mutta kahdeksaa blogia ehkä ei. Pappakin kieltäytyi ehdottomasti vastaamasta mihinkään kyselyihin.


 1. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli neljä koiraa, kaksi marsua, yksi kani ja kaksi kissaa. Koirat oliva nauravia samojedeja, reki- ja sohvakoiria, kissat vaeltelivat ja katosivat.  Aina silloin tällöin haluaisin taas koiran, samojedin tai kiltin maatiaiskissan.

2. En ole kurmettikokki. Laitan mättöä, pakastevihanneksia ja jauhelihaa ja lämmitän äitien tekemää ruokaa. Jouluksi leivon pyöreitä pullia.

3. Kun kierrrellään kotomaassa, katselen taloja ja kuvittelen millaisia ihmisiä siellä asuu ja millaista on talojen sisällä. Kuvíttelen, millaista olisi asua vaikka Hämeenkyrössä tai Kiteellä. Kiteellä olemme asuneetkin yhden kesän. Kun paluumatkalla ohitettiin Jyväskylä ja lähestyttiin Pohjanmaata, rupesi pikkuhiljaa helpottamaan ja henki kulkemaan.

 
4. Harrastan jotakin aina intohimoisesti. Hankin siihen liittyviä asioita kasapäin. Kunnes huomaan, ettei se nyt ollutkaan ihan mun juttu. Haluaisiko joku täydellisen arsenaalin posliinimaalaustarvikkeita?
 

5. Matkailu on mukavaa, mutta inhoan pakkaamista, varsinkin matkalaukkujen purkamista ja tavaroiden kaappiin laittamista.

6. En osaa ajaa autoa. Osaisin kyllä, en ole vain koskaan kokeillut. Mopoa olen ajanut, opiskeluaikana ihan työkseni, kartan kanssa suunnistanut pitkin metsäpolkuja. Tiedän, kuinka mopo käynnistyy mäkistartilla, kuinka tulpat vaihdetaan ja suutin puhalletaan puhtaaksi. 

7. Tykkään kartoista ja googlemapista. Koska en aja autoa, kurvailen usein maailman teitä ja katuja.

8. Voitin vuonna 1960 ensimmäisen palkinnon maatalousnäyttelyn kuvaamataitokilpailussa. Tuomaristolla oli mielenkiintoinen näkemys taiteesta.
 


Lähetän nämä tunnustukset Cayalle ja Milenalle .

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Samuel Sylvester Juhonpoika

Mustavalkomaanantain aiheena on viesti. Tämä viesti johti menneisyyden tutkimiseen. Saa lukea, jos huvittaa, ei ole pakko.  Lisää viestejä löytyy täältä.


Torppari Juha Mikinpoika ja Johanna Henrikintytär Erving saivat 22.5.1885 kaksoispojat, jotka kastettiin Samuel Sylvesteriksi ja Maunu Erlandiksi. Maunu Erland kuoli 14.2. 1892 tuhkuriin. Vuonna 1892 tuhkarokkoepidemia riehui paikkakunnalla, tammi-maaliskuussa yli 60 lasta kuoli kirkonkirjojen mukaan tuhkuriin.
Samuel Sylvester selvisi. 

15.06.1914  mäkitupalaisenpoika Sameli Sylvester Erving sai passin, kohdemaana oli Amerikka.
17.6. hän lähti Hangosta Titania-laivalla kohti Englantia ja 23.6. jatkoi matkaa Liverpoolista Cunard Linen Franconialla kohti Bostonia. Matka maksoi 342 mk.
 2.7. 29 vuotias Sylvesteri saapui Bostoniin.  Lähimmäksi omaisekseen hän ilmoitti äitinsä  Johanna Ervingin ja päämääräkseen Illinois, Waukegan.

1920 löysin hänet  Michiganista, Sault Sainte Mariesta. Hän asuu vuokralla, osaa puhua englantia ja on töissä Union Carbide Corporatio-nimisessä tehtaassa, lienee ollut kemian alaan liittyvä laitos. Hänellä ei ole vielä USA:n kansalaisuutta.

1930 hän asuu edelleenkin Sault Sainte Mariessa ja on naimaton.

Tammikuussa 1972  Sylvesteri kuolee 87 vuoden ikäisenä Calumetissa Michiganissa.

Sylvesterin vanhan kodin hirret ovat harmaantuneet. Esi-isien puumerkki ja vuosiluku ovat jäljellä ulkorakennuksen seinässä.  Talo, kaikki rakennukset  ja pihapiiri ovat hyvin hoidettuja ja mitään ei ole pilattu uudistuksilla, kiitos uusille kesäasukkaille.

SSHY
Siirtolaisinstituutti
Ancestry.com
Familysearch

lauantai 12. marraskuuta 2011

Voihan villasukka!

Mummo kutoo sukkaa hämärässä.....
kunnes päivänvalossa huomaa, että niissä on jotain vikana.
En kyllä purkaa.
Nehän on oikeastaan aika hienot.
Eriparisukat.

Nämä sentään ovat samaa paria.
Vähän paksupohkeiset, sanoi Pappa.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Friday's Family


Tämäkin perhe asuu Washigtonin alueella, Deep Riverissä tai Nasellessa. Isä on metsuri ja koti- Suomeen on lähetetty valokuva perheestä. Että näin isoja puita täällä Ameriikassa kaadellaan.  Isä on ylpeä perheestään ja työmaastaan. Äiti on vähän uupuneen näköinen, iso perhe hoidettavana ja ehkä hänellä on vielä lisätyö kokkina cämpissä. Perheellä on arkiset vaatteet päällä, pojilla on polvihousut ja tytöillä siistit mekot, äidin ompelemat. Äiti onkin hyvin kätevä käsistään ja kuuluu Nasellen Naisten Ompelu Seuraan (Naselle's Women's Sewing Circle), joka tominnallaan avustaa paikallista sairaalaa ja koulua. Isommat lapset osaavat jo hiukan englantia, koska ovat koulussa, kotona puhutaan suomea. Lasten koulu on aika vaatimaton, vain yksi luokkahuone ja yksi opettaja kaikenikäisille lapsille. Opettajatar on tullut idästä, "outside" ja koska hän on löytänyt komean suomalaislumperin miehekseen, jää hän luultavasti paikkakunnalle pitemmäksi aikaa.

Näin se varmaan meni.... ehkä.
 
Perheen isän työmaa.

 Their days were full of labor
But at night they had time to dream

Puut eivät ole yhtä komeita kuin ennen.